perjantai 22. syyskuuta 2023

Nätti kun,,,

 Löytyipä nätti malli, josko minä tuollaisen saisin aikaiseksi - pitääkö lisäsätä parin vuoden odotuksella, isompien töiden kanssa tahtoo tulla näitä väsähtämis kohtauksia. Väri tulisi olemaan sininen, ainakin siniseen vivahtava. On aikoja elämässäni että en siniseen päin edes vilkaissut, nyt sitävastoin sininen on lempivärini.

Eilinen mennä hurahti lähes saamattomuudessa kierien, mikään ei huvittanut, mitään en halunnut tehdä, tuntemus en halua enää asua täällä kaupungin lokerossa, minä haluan maalle mökkiin!
No nuo ajatuksen olivat taas itsesäälin sairaita kirjaimia. Miten tällainen liikuntarajoitteinen mummu pärjäisi maalla? Ei mitenkään. Toki ei enää voi ajatella että täällä on paremmin sairaanhoidon ja muiden palveluiden lähellä, palveluita saa jos on oikealla hetkellä kysymässä. Minne tällä menolla joudummekaan?

Pitkästä aikaa tein piirakan, nyt kanttarelleista ja broilerista, hupsistakukkuu unohtuihan se uuniin, onneksi ei palanut hieman ylitummui mutta hyvää se on.



keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Niin minä mieleni pahoitin,,

 Aika isosti nimesin tämän päivän postaukseni mutta,,, Kuuntelin asiaa Jukkatalon konkurssista, pahalle kuulostaa nuorenparin ahdinko rahojen menetyksestä ja taistelu oman talon rakentamisesta kolmen pienen lapsen kanssa. Kuullun perusteella siinä käytettiin rakennuttajan hyvä uskoisuutta hyväksi, no en ota asiaan enempää kantaa koska olen ihan huhu puheiden varassa.

Iloisempi asia on Hakaniemen hallin väistötilojen purun edistyminen, kahteen viikkoon torilla on todella tapahtunut jälkeä tuovaa työtä. Alku vaikuttaa sille etä homma hoituu luvattua nopeammin. Päivän vesisade piti minut torin kahviteltassa, oviaukosta räpsäisin kuvan. Siinä näkee jo rakennelman läpi, puiston puut siellä siintää.


Viime öinen myrsky ohitti Kantsun ilmeisesti olemattomin vaurioin, muutaman kerran yöllä heräsin epämääräiseen kolahteluun mutta ei mitään näkyvää.

Kahvia juodessani ihailin näkymää ikkunasta, tuolla pienen matkan päässä on niin kaunis "ruskan tupsu" puun latvuksessa lieneekö vaahteran värimaailmaa.


tiistai 19. syyskuuta 2023

Menoksi vaikka polvi sanoi ei!

 Päivä lähti hitaasti käyntiin, kahvin juomiseen ja uutisten selailuun lipsahti toista tuntia. Pidin pitkän tauon Wellnes Pack`in käytössä (ravintolisä tai vitam.),  en sairastanut koronaa, enkä flunssaa. Elokuussa sain syysflunssan joka kesti lähes kaksi viikkoa, parannuttuani elelin terveitä päiviä viikon ja sitten alkoi kurkkukipu ja kuume, tein kotitestin kuinka ollakkaan punaista se näytti. Nyt vasta minä, ei tarttunut läheisltä pahimpaan aikaan vaikka heistä yksi sairasti sen kolmeen kertaan. Nyt kyllä syn nuo ravintoisät kiltisti kun kerran auttoiva pahimman yli.


 Mutta pääsin sentään ulos Manun kanssa, sauvakävely ei tullut kuuloonkaan sen verran tuo vasen koipi kiukkusi.

Koti hommiin olisi ollut syytä paneutua koko päivän ajaksi että olisi tullut jotakin valmistakin. Sääennusteen mukaan on tulossa kovaa tullta, lähes myrskyä ja se koettelee pavekkeeni "viidakkoa", jotakin oli tehtävä. Suurimman pelakuun pelastin sisälle, se ei kestäis kovaa tuulen ravistelua,

onhan tuolla raukalla kokoa ja yksi oksa roikkuu vailla tukea tuossa sivulla. Ihmettelen vain, mistä tälle löytyy paikka, yön vanhaksi pääsee hän tuossa keittiön seinällä. Tämä vanhanajan pelakuu on ensimmäinen minkä olen onnistunut talvettamaan, kuinkahan käy ensi talvena. Tämän paras puoli on kukissa, ne eivät tiputa terälehtiä vaan koko kukinto kuivuu paikalleen.

Laskuja olisi pitänyt kirjoittaa/tulostaa saisin pakattua nämä tuotteet ja laitettua viestiä tilaajille että tervetuloa noutamaan tuotteesi.



maanantai 18. syyskuuta 2023

Aivan lötkö päivä

 Eilen kehuin reippauttani (3244 askelta), tänään olen saanut potkia takamuksilleni jotta jotakin olen saanut aikaiseksi.

Kaupassa/postissa piti käydä Oriflamen paketti odotti noutajaa pääpostilla ja samalla kävin pikku ostoksilla K-supermarket Postitalossa. Tätäkauppaa nimitettiin joskus mummun lähikaupaksi, sinne oli helppo lähteä täältä kun bussit luki lähes ovelta ovelle. Se oli silloin vanhaan hyvään aikaan, nythän bussireitit kiertää mikä minnekkin, aina pitää tarkkaan harkita kuinka kulkee ja missä vaihtaa. No eipä pääse dementia valloilleen, sen verran on pakko keskittyä. Toki keskittymistä työhönsä vaadin bussinkuljettajitakin, (mieheni muisti viimeiseen asti korostaa mikä vastuu heillä kuljettajina oli)! Kolme kertaa samalla ulos meno kerralla Nobina- yhtiön kuljettaja nappasi ovet kiinni ja minä välissä! Olin käyttänyt hitaasti kulkevien pysähtymis nappia joka kilahtaa kahdesti, eli odotin että bussi pysähtyy lähelle kanttikiveä jolloin rollaattorin kanssa pääsee suoraan ulos mutta kuinka ollakkaan väliä oli n. 30 cm ja minun oli pakko kääntyä peruuttamaan ulos. En ehtinyt laskea jalkaakaan ulos kun ovet meni kiinni, hetki meni kun mies tajusi minun olevan oven välissä, ovi auki ja bussi kallistamaan samantien ovet kiinni, minä edelleen välissä nyt toinen jalka maassa, ovet auki ja minä ulos mutta eihän se rollaattori tullut samoille jaloille ja ovet kiinni, minä ulkona ja rollaattori oven välissä, nyt jo huusin ja kovaa "voi v....!" Sainhan minä rakkaan manunkin sieltä ulos. Kävelin etuoven ohi, ei avannut kuski etuovea eikä pyytänyt anteeksi, levitteli vain käsiään. Nyt täytyy myöntää että käyttäydyin sivistymättömästi, näytin keskisormeani ja katsoin lähes silmiin etnistä alkuperää olevaa kuljettajaa. Lapsellisuuteni jatkui suojatien kohdalla, kuuntelin tarkkaan miten bussi liikkuu ja katsomatta etenin hitaasti sen eteen ja madellen yli ajotien. Eikä siinä tullut mieleenkään että, sehän olisi voinut ajaan päälleni. Seikkailumieltä vaatii Helsingin julkisessa liikenteessä liikkuminen!

Eilen sain puhdistettuina ja kotiin kuljetettuna sieniä, illalla kuivasin suppilovahverot ja täänään haihdutin kanttarellit (siis pannutin kosteuden pois), nyt odottavat jäähtymistä ja pakkaseen pääsyä.

on nämä kuivatut suppikset sentään rumia.





lauantai 16. syyskuuta 2023

Meninhän minä,,

 Aamulla anivarhain ulkona. En kehtaa sanoa olleeni lenkillä kun käveltyä matkaa kertyi vain 1,1 km, lähes puolitoista tuntia sain siihen tärvättyä. Kävellen pikkumatka ja huiliin bussiin, näitä pätkiä yhteensä neljä, eli olen tyytyväinen liikkeellä olooni. Monia päiviä menee täysin sisällä istuen. Nyt pyykkikone päälle, sitten luvan takaa neulomaan villapaitaani ja odottelemaan sienilähetystä Lopelta.
 

Aamukahvia

 Rasvakavi tekeillä kuudelta aamulla, sitten sauvat kainaloon ja pienelle lenkille.
 

Minä VIHAINEN!

 

Mikä, Mikä näitä auton omistajia vaivaa?
Taas sai taiteilla rollaattorin kanssa bussista alas/ulos, kun se joutui pysähtymään poikittain. 
Nämä bussipysäkille pysäköidyt autot ovat suuri haitta ja vaaratekijä pyörätuolien käyttäjille, lastenrattaille ja rollaattorikansalle!


Nätti kun,,,

 Löytyipä nätti malli, josko minä tuollaisen saisin aikaiseksi - pitääkö lisäsätä parin vuoden odotuksella, isompien töiden kanssa tahtoo tu...